VOIHAN OLLA MYÖS NIIN 
Että
Kaikki tapahtuu yksityiskohtiaan myöten TÄYDELLISESTI kokonaisuutta ajatellen.
ns. Jumalan tahdon mukaan.
Ja
Vaikka kuinka tahtoisimme kokea itsemme väärinkohdelluksi ja uhriutua, niin totuus on se, että kaikki on oikein, tai ainakin miten on, muuttamattomasti ja iankaiken.
Että taivas on hyväksyä todellisuus hetki hetkeltä, se on sisällä.
Hyväksymisen opettelun kautta värähtelytaso nousee, tarina ja materiaali kevenee, ja ilo ja valo lisääntyy.
Vaikka olisimme itse karaistuneita ja perälautammekin olisi jo revitty irti, niin totuuden mukaista olisi myös olla uhriutumatta toisten puolesta. Esimerkiksi niiden kaikkien lasten puolesta, ketä satanistipsykopaatit päivätoisensa jälkeen raiskaavat ja huumaavat.
Tulisiko meidän hyväksyä tämä saatananpalvojien kiduttaminen ja agendojen ajaminen, vai olla rohkeita eikä antaa perää.
Totuus on kuitenkin se, että tätä Echart Tollen hyväksymisideologiaa käytetään hyväksi siinä sairaassa touhussa mitä ihmispedot täällä ihan todellisessa (ei unessa) maailmassa harrastaa.
Todellisuus pitää myöntää, mutta ei hyväksyä! Todellisuuden myöntäminen AVAA, mutta antaa työn ja vaivan. Todellisuuden kieltäminen on todellisuuden hyväksymistä. Hyväksyminen on pitää hyväksymisharjoitusta yllä, (#meditaatio, #jooga) missä yritetään hyväksymällä todellisuus saada rauha työltä ja vaivalta. Kuitenkin totuus on se, että tuhoat elämää kieltäessäsi todellisuuden, ja hyväksymällä todellisuuden, kiellät sen. PISTE.
Vaikka Martti Luther opettaa ehdottoman varmasti, että ihmisen tahdolla ei ole vapautta. Hän ei kuitenkaan opeta ehdottoman varmasti, ettei pahaa ole, tai että sen olemassolo loppuisi hyväksymällä se.
Pahaa pitää vastustaa ja tehdä työtä se voittaakseen.
Ja koska ihmisellä ei ole voimaa pahaa voittamaan, jää hänen ainoaksi mahdollisuudeksi rukoilla – Herra auta. … Eikä olla rukoilematta hyväksyen todellisuuden.