Terve!
Olen Niko, 33-vuotias Kotkassa syntynyt mies. Kolmen pitkän tahdosta riippumattoman sairaalajakson jälkeen minut on todettu lääkäreiden yhteisellä päätöksellä työkyvyttömäksi, diagnoosina paranoidinen skitsofrenia. Lääkitykseni aloitettiin Barcelonassa vasten tahtoani ja sitä jatkettiin Suomessa myöskin hoitavan tahon kuuleman, ymmärtämän ja kirjaamankin tahtoni vastaisesti. Enkä sellaisen välinpitämättömyyden ja piittaamattomuuden sekä ihmisoikeuksien polkemisen, ja suoraan sanottuna perustuslain rikkomisen jälkeen ole voinut siihen lääkkeeseen koskaan uskoa niin, että sitä voisin vapaasta tahdostani käyttää, eikä se näin ollen ole ollut lääke minua varten vaan biologinen ase minua vastaan.
Koronapandemian alkamisen jälkeen en ole enää joutunut sairaalaan tai pakkohoitoon, vaikka olen kieltäytynyt lääkkeestä kuten alusta asti. Olen siis, voisi sanoa, toipunut tai oppinut elämään sairauden kanssa ilman lääkettä. Sairautta on turha kieltää; se on yhtä kuin perisynti ja kuolemanvallan alainen ihminen. Ehkä tämän lääkkeen alan ovat vieneet Pyhän kosketus, joka on tapahtunut Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja joka taas on johtanut Raamatun tutkimiseen aikaisemman itsen tutkimiseen sijaan, joka taas kieltämättä yhdessä kannabiksen kanssa minut pitkiksi ajoiksi psykiatrisiin pakkohoitoihin vei.
Raamattu opettaa ja erityisesti Martti Luther selventää helppotajuiseksi opetukseksi sen, että kaikki taivaassa ja maan päällä tapahtuu Jumalan tahdon mukaan ”välttämättömyyden pakosta.”